Nyt kun Venäjä on hyökännyt Ukrainaan, pitää myös Suomen olla tutkijan mukaan hereillä itänaapurin sotilaspoliittisten tavoitteiden ja strategian suhteen.
Iltalehti kysyi entiseltä tiedustelueverstiltä, tohtori Martti J. Karilta, mikä on Venäjän sotilaspoliittinen strategia, johon Suomen pitää jatkossa varautua.
– Sitä ei varmaan tällä hetkellä tiedä tarkasti kukaan muu kuin se keskeinen nelikko Kremlissä, sanoo eläkkeelle jäänyt tiedustelueversti, joka nykyisin opettaa ja tutkii tiedustelua sekä kyberturvallisuutta Jyväskylän yliopistossa.
Se kuitenkin tiedetään, että Venäjän johto noudattaa sotilasdoktriinia, jonka mukaan Naton laajenemista pidetään uhkana Venäjän omille valtapyrkimyksille, ja tässä pelissä kaikki keinot ovat sallittuja.
Presidentti Vladimir Putinin mistään piittaamaton strategia kävi ilmi jo vuonna 2014, kun hän totesi, että ”Venäjä varaa itselleen oikeuden irtaantua mistä kansainvälisestä sopimuksesta tahansa, jos se katsoo etunsa sitä vaativan”. Näin maa on myös viime vuosina tehnyt.
Jatkuvaa sotaa
Tohtori Martti J. Karin mukaan venäläiselle strategiselle kulttuurille on tyypillistä clausewitziläinen voimankäyttö, jossa sota toimii politiikan jatkeena.
Tavanomaisen sodankäynnin lisäksi Venäjä nojaa ydinaseuhkaan ja hybridisodankäyntiin. Lisäksi Venäjä pyrkii käymään sotia muualla kuin omalla maaperällään.
– Venäjällä on myös jatkuvan sodan konsepti, joka ei tarkoita sitä, että ammutaan ihmisiä, vaan toimitaan monipuolisesti hybridiympäristössä.
– Jos Suomessa ajatellaan, että on olemassa vain sota ja rauha, Venäjällä on siinä välissä 50 harmaan eri sävyä, jossa he operoivat taitavasti, Kari sanoo.
Ex-tiedustelueverstin ja nykyisen tutkijan mukaan kaikkien suomalaisten pitäisi ymmärtää se, että Venäjä käy myös Suomea vastaan jatkuvaa sotaa hybridiympäristössä.
– Meillä on kybervakoilua, informaatiovaikuttamista, ilmatilaloukkauksia ja strategisten maa-alueiden ostoja.
Informaatiovaikuttamiseen kuuluu Karin mukaan muun muassa se, että Suomeen yritetään saada venäläinen ydinvoimala, tai että suomalaisjoukkue pelasi vielä hetki sitten Venäjän propagandaliigassa eli KHL:ssä.
– Meillä on myös poliitikkoja, jotka palvelevat venäläisissä firmoissa. Heitä tuskin on palkattu sinne firman operatiivisen toiminnan kannalta tärkeiden taitojen takia, vaan muiden syiden vuoksi.
Kari näkee, että Suomessa on myös mediaa, joka tietoisesti tai tietämättään pelaa Venäjän pussiin.
– Venäläisillä on koko ajan käynnissä useita operaatioita, joissa toimitaan varsinaisen sodan kynnyksen alapuolella.
Näitä operaatioita tehdään Karin mukaan myös Nato-maita vastaan, mutta niin, ettei Natolle synny oikeutusta aktivoida artikla viiden mukaisia kollektiivisia puolustustoimiaan.
Suomen asema
Venäjälle tärkeimmän voimakolmion muodostavat Murmansk, Pietari ja Moskova. Tämän kolmion kattava alue on myös se, jota Venäjä haluaa erityisesti suojata.
Ex-tiedustelueverstin mukaan Venäjä haluaa myös varmistaa, ettei mitään uhkaa kohdistu Pietarin tai Murmanskin alueelle Suomen alueen kautta.
– Varmistaakseen sen, Venäjä voi jossain vaiheessa käyttää sotilaallista voimaa Suomea kohtaan, Kari sanoo.
Tutkijan mukaan venäläiset eivät ole pidättäytyneet käyttämästä sotilaallista voimaa Suomea vastaan sen vuoksi, että suomalaiset ovat niin mukavia, vaan siksi, ettei venäläisillä ole ollut siihen mitään operatiivista tarvetta.
– Jos heille syntyy tällainen tarve, silloin he ovat valmiita käyttämään sotilaallista voimaa Suomea vastaan – aivan kuten he käyttävät sitä nyt ukrainalaisia vastaan, jotka ovat heidän veljeskansaansa.
Karin mukaan Venäjä on luokitellut luoteiset rajanaapurinsa Suomen, Norjan ja Viron sen mukaan, että Norja ja Viro kuuluvat Natoon, mutta Suomi ei.
– Asia on varsin yksinkertainen: Nato-maahan ei hyökätä, mutta sotilaallista voimaa voidaan tarvittaessa käyttää sellaisille alueille, jotka eivät luo vaaraa sille, että Nato ryhtyisi vastatoimiin.
Toisaalta kriisin tullen Venäjä kuitenkin laskee Suomen jo nyt osaksi läntistä liittoumaa.
– Jos Itämerellä syntyisi jonkinlainen kriisi ja Venäjällä syntyisi tarve käyttää operatiivista voimaa Suomen suuntaan, sen jälkeen Venäjä punnitsee, kannattaako voimaa käyttää, kun lasketaan yhteen taloudelliset, sotilaalliset ja poliittiset kustannukset.
Kari näkee, että jos Suomi olisi Nato-maa, silloin kokonaiskustannukset olisivat Venäjälle liian suuret.
Historian opit
Toisessa maailmansodassa Neuvosto-Venäjä laski lopulta, että Suomen miehittäminen tulisi liian kalliiksi ja Suomi säilyi itsenäisenä maana. Suomen statuksena piti kuitenkin olla puolueettomuus. Sen sijaan esimerkiksi Baltian maat, Valko-Venäjä ja Ukraina joutuivat Neuvostoliiton rautaesiripun alle.
Nykyinen EU-Suomi on liittoutunut länteen, mutta on statukseltaan sotilasliittoihin kuulumaton maa.
– Kun turvallisuustilanne on nyt olennaisesti muuttunut Venäjän hyökättyä Ukrainaan, pitää Suomen miettiä oma strateginen kulttuurinsa uudestaan. Kysymys on siitä, mistä saamme turvaa seuraavaksi 50 vuodeksi, Kari sanoo.
Tähän pohdintaan liittyy myös Suomen Nato-jäsenyyden arviointi.
Moni miettii nyt, voisiko Venäjän tarve käyttää sotilaallista voimaa Suomea kohtaan aktivoitua sen seurauksena, jos Suomi liittyisi Natoon.
– Ei voisi, sillä jos Suomi liittyisi Natoon, silloin Venäjällä ei olisi sotilaallista voimaa käyttää Suomea vastaan, joka olisi liittokunnan turvatakuiden piirissä, koska venäläiset tietävät sen, etteivät he pärjää Natolle, Kari sanoo.
– Mutta jos Suomi ei liity Natoon ja Venäjälle syntyy operationaalinen tarve käyttää voimaa, silloin olemme yksin ja pulassa, hän jatkaa.
Esimerkiksi Natoon kuulumattoman Ukrainan kohdalla yksikään Nato- tai EU-maa ei ole lähettänyt joukkojaan Ukrainaan, koska Venäjä on siinä tapauksessa uhannut käyttää ydinaseitaan.
Riskianalyysin tulos
Suomen osalta Venäjän operationaalinen tarve käyttää sotilasvoimaa voisi Martti J. Karin mukaan syntyä etenkin siinä tapauksessa, jos Ruotsi liittyisi Natoon, mutta Suomi ei. Käytännössä Suomi jäisi silloin Venäjän etupiiriin.
Toinen skenaario Venäjän sotilaalliselle voimankäytölle Suomea vastaan voisi Karin mukaan olla se, että Venäjän johto kuvittelisi, että Suomen alueen käyttöön liittyisi jokin uhka. Näin tapahtui ennen talvisotaa, kun Stalin ei uskonut, että Suomi pitäisi Venäjän viholliset (Britannian ja Saksan) poissa alueeltaan.
– Silloin venäläiset käyttäisivät sotilaallista voimaa, jos he katsoisivat, että he saavuttaisivat niiden avulla ne poliittiset tavoitteensa, jotka he haluavat saavuttaa, Kari sanoo.
On myös epäilty, että siinä vaiheessa, jos Suomi päättäisi hakea Nato-jäsenyyttä, mutta jäsenyyttä ei ole vielä hyväksytty, Venäjä voisi käyttää sotilaallista voimaa Suomea vastaan.
Kari kuitenkin uskoo, että Nato-jäsenyyden hakuprosessi olisi siinä vaiheessa hoidettu valtiojohdon taholta niin, että Suomella olisi käytännössä Naton turvatakuut jo olemassa ja myös Venäjä tietäisi asian.
– Se Nato-jäsenyyden vastustajien teoria, jonka mukaan Suomen liittyessä Natoon Venäjä alkaisi painostaa Suomea, ei kyllä päde, Kari sanoo.
Hybridiuhkien tutkijan mukaan ainoa hieman kriittisempi seikka Suomen kannalta liittyy riippuvuuteen venäläisestä energiasta.
– Siksi energialähteiden hajauttamista ja korvaavuutta pitää nyt kiirehtiä, Kari sanoo.
Riskiarvio tehtävä
Iltalehden tietojen mukaan jatkoaskeleet mahdollisen Nato-jäsenyyden osalta voisivat mennä niin, että lähiviikkoina aloitetaan pikaisesti ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon täydentäminen. Sen yhteydessä tehtäisiin myös riskiarvio Nato-jäsenyydestä ja sen jälkeen mahdollinen päätös asian suhteen.
Vaihtoehtoja on käytännössä kaksi: joko jatketaan nykyisellä linjalla tai haetaan Naton jäsenyyttä.
Nato-jäsenyyden osalta tehtävän riskiarvion tiimoilta Kari kehuu riskienhallinnan asiantuntija Mikael Langinvainion laatimaa, Iltalehdessä julkaistua kolmen skenaarion mallia, jossa Langinvainio arvioi myös eri vaihtoehtojen todennäköisyydet.
Skenaario 1: Selkeä päätös Nato-jäsenyydestä
Ensimmäisessä skenaariossa Suomi hakeutuu Naton jäseneksi päättäväisesti ja saa turvatakuut. Venäjä kuitenkin reagoi voimakkaasti ja hyökkää Suomeen ja samalla myös Natoa vastaan. Venäjän motiivi hyökätä olisi haastaa Suomen itsenäisyys, mutta haastaa ennen muuta Nato.
Todennäköisyys: Epätodennäköinen. Naton valtava vastavoima ja Suomen puolustuskyky toimivat pidäkkeenä.
Skenaario 2: Ei jäsenyyttä
Kun poliitikot sanovat, että Nato-jäsenyyden hakeminen on omissa käsissä, mutta se ei ole ajankohtaista, tarkoittaa se käytännössä sitä, että Suomi ei hae liittokunnan jäsenyyttä.
Venäjä päättää siitä huolimatta hyökätä Suomeen. Venäjän motiivi hyökkäykselle on haastaa Suomen itsenäisyys ja pyrkiä varmistamaan se, ettei Suomi hae Natoon myöhemminkään.
Todennäköisyys: Mahdollinen. Suomen Puolustusvoimat toimii ainoana pidäkkeenä. Todennäköisyys kasvaa, jos Ruotsi menee Natoon.
Skenaario 3: Ei päätöstä Nato-keskustelun pitkittyessä
Kolmannessa skenaariossa Suomi pitkittää Nato-päätöstään. Osa poliitikoista jatkaa Nato-optiosta puhumista sen uusissa muodoissaan, osa taas esittää argumentteja jäsenyyttä vastaan ja puolesta. Kansan Nato-kantaa selvitetään ja järjestetään neuvoa antava kansanäänestys.
Suomi ei kuitenkaan ehdi jäsenyyttä hakemaan, ennen kuin Venäjä hyökkää tai aloittaa sellaisen hybridioperaation, joka estäisi Suomen jäsenyyden.
Venäjän motiivi hyökkäykselle on haastaa Suomen itsenäisyys ja estää Naton laajentuminen.
Todennäköisyys: Todennäköisyys kasvaa ajan myötä liukuen mahdollisesta todennäköiseksi sen perusteella, mitä pidempään Nato-keskustelu Suomessa jatkuu.
Pidäkkeeksi jää Suomen Puolustusvoimat.
https://www.iltalehti.fi/
