Marianna Stolbowin kolumni:

Erossa menetämme entisenlaisen rakkaussuhteen kumppaniin sekä mahdollisuuden olla lasten kanssa sataprosenttisesti. Se, mitä harvemmin mietitään, ovat monet muut ihmiset, jotka meiltä erossa katoavat, Marianna Stolbow kirjoittaa.

Erossa menetämme kumppaniin entisenlaisen rakkaussuhteen. Menetämme myös yhteiset tulevaisuudennäkymät ja -haaveet. Samoin käy monesti yhteisen asunnon, joskus yhteisen lomapaikan. Menetämme erossa melkein aina mahdollisuuden olla lasten kanssa sataprosenttisesti, sillä aika on jaettava toisen vanhemman kanssa.

Tämä kaikki on itsestään selvää ja näitä menetyksiä me puimme eniten ystävien, terapeuttien ja eroryhmiemme kanssa. Se, mitä harvemmin mietitään, ovat monet muut ihmiset, jotka meiltä erossa katoavat.

Jotkut kaveripiirit jakaantuvat kahtia alkuperäisten sun kaveri-mun kaveri-linjojen mukaan. Jossain kaverijaot menevät kahtia oletetun ”syyllisen” ja ”uhrin” mukaan. Ihmiset valitsevat puolensa, vaikka kukaan ulkopuolisista ei tiedä, mitkä tekijät eroon pohjimmiltaan johtivat. Joskus valinnat tehdään omasta tahdosta, joskus puolison toiveesta, joskus silkkaa lammasmaisuutta.

”Joillain harvoilla säilyvät suhteet myös entisen kumppanin perheeseen, mikä on mainiota.”

Sisarusparvessa koetaan useimmiten luonnolliseksi asettua oman sisaruksen puolelle, vaikka ymmärtäisimme eron syyt molemmin puolin. Se on inhimillistä, joskin näin menetetään valitettavasti luonteva tapa olla yhteydessä lankoihin ja kälyihin. Näin siinäkin tapauksessa, että välit olisivat aiemmin olleet mutkattomat.

Joillain harvoilla säilyvät suhteet myös entisen kumppanin perheeseen, mikä on mainiota. Vielä mainiompaa on, ellei näitä suhteita pääse sotkemaan edes kummankaan uusi kumppani. On kuitenkin hankalaa suhtautua uuden ihastuksensa perheeseen, jossa kuvioissa pyörii vielä edellinen puoliso.

Emme voi antaa ohjeita siitä, kuinka eron jälkeen tulisi kaikkiin entisen elämän ihmisiin suhtautua, sillä asia ei ole yksinkertainen.

Minä tapasin esikoiseni isän kahdeksantoistavuotiaana ja samalla tutustuin tietenkin koko hänen perheeseensä ja sukuunsa. Heillä on harvinaisen tiivis serkusparvi, ja kaikki juhlat on aina vietetty yhdessä. Sanomattakin on selvää, että 12 yhteisen vuotemme aikana kasvoin näiden ihmisten keskellä aikuiseksi ja tutustuin moniin hyvinkin läheisesti. Kun tapasin entisen mieheni, kälyni oli 19-vuotias ja ihailin häntä monella tapaa. Hänen tyylitajunsa oli pettämätön. Hän oppi äidinkielensä ohella puhumaan kaunista ranskaa, sujuvaa portugalia ja tietenkin englantia. Hän ei koskaan avioitunut eikä perustanut perhettä – toisin kuin minä – ja täytti elämänsä matkustamisella. Perheettömyys ei hänen tapauksessaan ollut valinta.

Minä puolestani valitsin hänet ilman muuta todistajaksi ensimmäisiin häihini ja kummiksi esikoiselleni. Kummina hän oli hauska ja lämmin. Sitten tuli ero. Tapasimme eron jälkeen vain pari kertaa.

Vuodet vierivät ja tyttäreni pääsi ylioppilaaksi. Juhlissa ex-kälyni asettui luontevasti avukseni niin kattauksessa kuin keittiössä. Juttelimme niin kuin tapaamisten välisiä vuosia ei olisi edes ollut. Koska tyttäreni oli viettänyt hänen luonaan lukuisia lomia, olimme puolin ja toisin pysyneet kartalla toistemme elämästä.

Viime lauantaina istuimme jälkikasvun kanssa ruokapöydässä, kun tyttäreni sai puhelun ja kuuli isältään, että tätiä elvytettiin. Ikäiseni, terve nainen menehtyi kesken iltapäiväunien. Hän oli toiminut äitinsä hoitajana muuttamalla yli 90-vuotiaan tueksi ja hoiti tämän kaiken oman työnsä ohessa – hänhän oli perheetön.

”En saanut itkua loppumaan millään, sillä minulla ei oikein ollut kenen kanssa asiaa surra.”

Tyttäreni lensi seuraavana päivänä tädin kotikaupunkiin isänsä ja isoäitinsä seuraan. Koko suuri suku kokoontui käsittämättömän suruviestin äärelle.

Lähetin surunvalittelut ja olin yhteydessä entiseen mieheeni, mutta en saanut itkua loppumaan millään, sillä minulla ei oikein ollut kenen kanssa asiaa surra. En voinut lennähtää hautajaisiin, sillä entisen puolisoni nykyinen kumppani ei olisi siitä pitänyt. Käly ei ollut minulle riittävän läheinen ilmaantuakseni paikalle. Sillä vaikka välini koko tuohon perheeseen ovat erittäin hyvät, jos emme enää kuulu entisten puolisoittemme perheeseen, emme tosiaan sinne enää kuulu. Uusilla kumppaneilla on luonnollinen oikeus olla jotain mieltä siitä, missä menee raja.